This is my time, this is my life, this is what I do, this is what I know

Viime viikolla tuli kirjoitettua tänne suunnilleen ei mitään, niin, että nyt on vähintäänkin korkea aika ruveta vähän päivittelemään kuulumisia.

Eilen oli Janin rippijuhlat, joissa mä, Janina, Salma ja Aino piipahdettiin. Mä väsäsin Janille sellasen supermageen kortin, mutta kiireessä unohdin napsaista kuvan... Joka tapauksessa oli kivat juhlat, ja sain ne mun Vagabondin kukkakengätkin vihdoinkin käyttöön!

 Hienot leidit  hymyilee ;) 

 Tässä tää mun oma look lähikuvasta

 Juhlaseurue (paitsi Janina kameran takana)

Nonni eikös oo tyylikäs meininki...? 

Tänään mulla on kampaaja (luojan kiitos, koska löysin eilen kaksihaaraisen hiuksen!!!) mutta oon ihan pihalla, että mitä mä teen näille hiuksilleni. Haluaisin vähän jotain uutta, koska mun hiukset ovat olleet kautta aikojen aika samanlaiset (lukuunottamatta kolmosluokan polkkatukkaa ja nelosluokan pidempää polkkatukkaa). Oon aina leikannut ne lyhyemmiksi, sitten kasvattanut, ja sitten taas lyhentänyt. Nyt aion oikeasti kasvattaa kutrit pitkiksi, mutta haluaisin silti vaihtelua. Värjätä en aio missään nimessä.

Tänään illalla pistän varmaan videopostausta siitä, että minkälaiset hiuksista sitten tuli! Loppuun vielä muutama kuva viime viikolta:

 Oli sen verran hieno yötaivas, että oli pakko saada kuva. Tää on otettu sisältä ikkunan läpi ja taivas ei edes näy kunnolla, mutta hieno oli! 

 Meillä oli koulu-uintia. Piti ottaa kuva, kun nuo veden kuviot ovat niin jänniä!

 Koulumme roskis <3

Kukka! Rakastan kukkia, jes, kesä tulee!

Kisoista ja kaudesta

Nyt ollaan vihdoinkin tyttöjen kanssa päästy omiin koteihin ja omiin sänkyihin rankalta Jyväskylän reissulta.

Meillä ei ole ollut yhtä hyviä teknisiä pisteitä tällä kaudella kuin muilla joukkueilla, mutta ei se kerro siitä, että me oltaisiin jotenkin tosi paljon huonompia kuin muut. Tottakai jotain on täytynyt mennä pieleen, mutta se ei johdu siitä, että me ei oltaisi hyviä. Se, että me emme muka ole yhtä hyviä kuin muut, ei ole syy tämän kauden huonoon menestykseen. Toki vastustajajoukkueet ovat aivan mahtavia ja voittajamme erittäin taitavia siinä, mitä matolla tekevät.
           Mutta ajatelkaa vaikka minun kannaltani. Heti, kun me Kvanttien kanssa treenataan viikko ilman, että ohjelma muuttuu, nousevat pisteet heti melkein 3 pisteen verran 16.11 pisteestä 18.85 pisteeseen. Koska ohjelma on muuttunut niin paljon, meillä ei ole ollut aikaa hioa osia tarvittavan hyvään kuntoon. Mutta tällaisia kausia tulee välillä vastaan, ja on vain yritettävä puurtaa kiristävä glitterinuttura päässä ja hampat irvessä vastatuuleen.

Nyt meillä ainakin lähtee kova tsemppi päälle, jotta pystyttäisiin nostamaan sijoituksia ja parantamaan muunmuassa niitä teknisiä osia, notkeutta ja välitekniikkaa kesän aikana.

 Mä teen tässä jotain niiiin omaa ja selkeästi erittäin luovaa... 

Jos Enya näet tän kuvan... :D

Kuvat: Aluekisa, kuvaus J.Tontti

Kaikenkaikkiaan meillä oli kuitenkin joukkueen kanssa tosi kivaa; Jos joku muu oli Sokos Hotel Alexandrassa, saattoi huomata, että (ainakin meidän) huoneissa oli tosi jännä pyöreä ikkuna, josta näki, kun toinen oli suihkussa tai vessassa. Sitä ikkunaa ei edes voinut oikein peittää millään, joten se oli aika karmiva. Huoneiden suunnittelijalla on ollut jotain todella outoa mielessään, kun siihen on sellainen ikkuna päätetty pistää. Joka tapauksessa ikkunoista sai hyvät naurut! Kaikki voivottelivat kipeitä päänahkojaan, sillä me nukuttiin kaksi yötä putkeen nutturat päässä, ja mun nutturassa oli ainakin 7 kerrosta geeliä. Matka tiivistettynä oli naurunremakoita, mielenkiintoisia ruokapöytäkeskusteluita, kalliokiipeilyä, järjetöntä säätämistä, jännitystä, apinoita, uupumusta, tsemppiä, intoa, hyvää ruokaa ja joukkuehenkeä. Kiitos Kvantit ihanasta kaudesta, koko joukkue panosti täysillä ja yritti tosissaan!

Onnea kaikille joukkueille ja kiitos kannustamisesta! 

Asuja ja runoja

Tänään mun olo on ollut jo aika paljon terveempi kuin eilen,jaksoin jopa tehdä jotakin!
Muunmuassa...

Valkkasin itselleni vaatetusta niihin Janin rippijuhliin:

 Ykkösvaihtoehto olis sitten tämän näköinen, kukkahame ja tuollainen puhvihihainen t-paita. Mun mielestä tää on tosi söpönen asukokonaisuus, kun lisää muutamia asusteita mukaan lookiin.

 Kakkosvaihto ehto olis sitten tämmönen housut+toppi-yhdistelmä. Mun mielestä tämäkin on ihan asiallisen näköinenja kiva yhdistelmä.

Illalla äiti toi kuitenkin kaupoilta tullessaan mulle sellaisen ihan perus 15 € hintaisen H&M kesämekon, joka on tummansininen ja valkopilkullinen. Ennen kuin sovitin mekkoa, en ollut oikein varma, että oliko mekko just mun vartalolle sopiva.
Mekko oli kuitenkin tosi ihana, joten päätin saman tien, että nyt mennään sitten fiftarityylillä!
Vetäisen siis tuon mekon sitten päälle, (etsin talon tyhjäksi punaista vyötä, jota ei todennäköisesti ole edes olemassa), lakkaan kynnet tummanpunaisiksi, sipaisen ehkä huuliinkin jotain punertavaa ja kiharran hiukset, jos jaksan. Vitsi, mitkä suunnitelmat mulla on... Varsinkin kun kyseessä on mun poikaystävän, ei mun juhlat.

Itse nimenomainen herra myös käväisi tänään meillä tuomassa mulle mun lökärit (sitä tarinaa te ette halua kuulla..!) ja moikkaamassa mua. Oli kyllä kiva nähä sitä ennen kuin lähden huomenna kahden maissa kohti Tapiolan urheiluhallia, ja sitä kautta myös Jyväskylää.
Jani sai nähdä sitten oikein tyylikkään esityksen: minä keittiössä. Yritin saada aikaan munakasta täytteellä. Siitä tuli loppujen lopuksi ihan hyvää, mutta nyt Janillekin tuli varmaan selväksi muutama seikka musta.
Ensinnäkin, jos me joskus satuttais asumaan saman katon alla, mä en varmaan olis se joka laittaa ruokaa...

Tätä tekstiä nyt tulee näköjään aika simona, mutta antaa tulla, jos nyt kerran runosuoni sykkii. 

Treenejä katsomassa käväisin, vaikka vain katselin.
Myös postiluukku kilahti, kun Demi mulle pamahti.
Pakkasin kamoja, kasaan kaikki, sekä pinoja.
Sitten vain chillaan ja sängyssä rillaan.






Musta ei ikinä oo tulossa runoilijaa.

Blaablaablaa!

Mulla on näköjään nyt kipeenä pää ihan houreinen, tai sitte mun netti/blogger lagaa tosi pahasti. Todennäkösesti blogger lagaa, koska mä oon ihan 200 % varma, että kirjotin ton aikaisemman postauksen tänään aamulla, enkä eilen, mitä blogger yrittää mulle uskotella. Enhän mä ees eilen ollut vielä kunnolla kipeenä, elikkä en vaan olis voinut kirjoittaa jotain tekstiä siitä, miten joudun jäämään koulusta kotiin tänään! Joka tapauksessa mulla on nyt siis jotenki erittäin tylsää, joten mä päätin, että ei kaks postausta päivässä haittaa ketään. Vaikka tää nyt onki tämmöstä turhanpäivästä tilitystä, ei ees mistään oikeesta aiheesta.

Mulla on edelleen samanlainen huono olo, kuin oli aamullakin. Tosin kuumetta ei enää varmaan oo, mikä on hyvä merkki, kun pitäis nyt tehä taikatemput ja olla terve huomenna. Toisaalta mä saatan vaan olla nyt jo liian tottunut mun kohonneeseen ruumiinlämpöön, niin, että en ees tajua sen olevan jotenkin epänormaali.

Mun oli nyt yksinkertaisesti ihan pakko todistaa se lääketieteellinen fakta, että kuumetta ei ole. Ikäväksi yllätykseksi se ei kuitenkaan oo vielä häippässyt kokonaan, vaikkakin laskenut ihan huomattavasti aamusta. 

Mulla alkaa olla vieroitusoireita ulkomaailmasta ja siitä, että oon nähnyt tänään vaan omien perheenjäsenten naamoja. Mä niin kaipaisin jonkun kaverin naamaa ihan livenä, niin ettei mun tarvitsis nyt turvautua Facebookin suomaan apuun. 

Tässä olis nyt tämmönen räpsäys viime kesältä. Jotenki mä näytän nykyään vähän vanhemmalta, vaikka tosta on vaan alle vuosi aikaa. Joka tapauksessa noi hiukset on mun  mielestä aivan jumalaiset. Mä en tajua, että miks mä älykääpiö ees ikinä leikkasin ne.

No, oon mä kyllä tänään puuhaillut sängystä käsin kaikenlaista. Mietin pääni puhki, että mitä annan rippilahjaksi Janille, kun sillä höpsykällä on ens viikolla konffis. Ei se pikkunen kummiskaan lue tätä, tuskin tietää, että tää blogi on edes olemassa. Niin, että voin siis ihan hyvillä mielin paljastaa, että kaavailin antavani sille jonkun jänskän ja ällösöpön onnittelukortin ja lahjakortin johonkin ravintolaa tai Makuuniin tai johonki vastaavaan paikkaan. Mä en tajua oikeasti, että miten se elää, kun se ei syö oikeesti mitään kasviksia tai hedelmiä tai muutakaan "oikeeta ruokaa", niin, että olis ihan hyvä aika mun kultsinkin päästä syömään oikeeta ruokaa johonkin ravintolaan. Ja sitten mä mietin, että mitä laitan itse sinne sen konffikseen päälle. 

Tänään tuli myös lakattua kynnet. Kuvassa ne ovat vielä aika sotkuiset, kun en ollut ehtinyt vielä pyyhkiä kaikkia ählämeitäni pois. Mutta rapatessa roiskuu, niinhän se menee. 

Paljon ei kuvia tässä postauksessa ollut, koska mä nyt yksinkertaisesti tällä hetkellä näytän niin järkyttävältä, ettei semmosista tulis mitään. 

Ja sitten vielä loppuun: mä ajattelin tehdä kysymyspostauksen, vaikka sitä ei kukaan lukiskaan. Eli kysymyksiä toki saa pistää! ;) 

Köhköh

Tänään aamulla meinas päästä itku, koska mulla oli huono ja kipeä olo. Ei siinä mitään, mutta tällä viikolla on SM-kisat ja nyt on maailman huonoin aika tulla kipeäksi, varsinkin kun tarkoituksena oli muunmuassa mennä tänään joukkueen kanssa Chicosiin syömään.

Päiväohjelma muuttui siis sängyssä makoilemiseksi ja nenäliinojen kuluttamiseksi, mikä on vaan niin mun tuuria. Näytän ihan järkyttävältä, kurkku on aika kipeä, yskittää ja päätä särkee. En tiiä, että onko mulla kuumetta, koska hukkasin eilen meidän kuumemittarin jonnekin. Ihan hyvä niin. 

Positiivistakin kun nyt pitää löytää aina kaikista asioista, niin nyt mulla on ainakin aikaa lukea enkkua huomista koetta varten, kirjoitella tänne, lukea ranskaa, miettiä kaikennäköistä, katsoa telkkaria ja vaikka lakata kynnetkin. 

 Lakkasin kynnet sunnuntaina aamulla! Ne olivat alunperin vähän erilaiset, mutta sitten kun hienot kimaltelevat paljetit alkoivat irtoilla kynsien alaosista, pyyhin pois puolet kynsilakasta. Mun melestä näistä tuli ihan hienot! 

 Marengit: 

Maailman helpoimmat "leivonnaiset" valmistaa mun mielestä! Tästä kuvasta puuttuu itse se marenkiseos, mutta eipä se haittaa. Mä tein nuo mun marengit kolmella kananmunan valkuaisella.

Kuinka minä teen marenkeja: 

1. Erottele valkuaiset kulhoon (keltuaisia ei tarvita, mutta voit leipoa niiden avulla saman tien vaikka kakun)

2. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, ja lisää välillä sokeria sopivissa erissä (mä heitän aina vapaalla kädellä ja oman maun mukaan, mikä ei vältämättä oo fiksua)

Vaahto on valmista, kun kulhon voi nostaa ylösalaisin pään päälle, eikä vaahto tipahda niskaasi.

3. Voit maustaa marenkeja erilaisin maustein, esim. kaakaojauheella, erimakuisilla sokereilla, suklaalla, pähkinöillä tms. Mä lisäsin sekaan sinistä väriainetta, enkä sekoittanut seosta kunnolla. Näin marenkeihin jäi siniset merelliset kuviot.

3. Paista marenkeja uunissa 1-2 tuntia, lämpötila n. 100 astetta. Vahdi, etteivät ne pala! ;)

Mä leivoin maanantaina marenkeja! Ja tyypit sanoo, et mä en muka osaa leipoa... Siis kukaan ei oo ikinä varmaan tehnyt näin nättejä marenkeja! Tosin näiden marenkien tarina loppui lyhyeen, kun menin lukemaan kemiaa ja sitten unohdin ne uuniin. Ne vähän paloivat, elikkäs rupesivat maistumaan tosi ällöiltä. Mutta mä lupaan, että ne olisivat kyllä olleet hyvänmakuisia, jos en olis jättänyt niitä sinne uuniin!

 Maanantaina tuli myös Titanic telkkarista, mutta mä olin niin väsynyt, että en tainnut katsoa sitä kuin tunnin. Mulla on joku outo mieltymys tommosiin "vanhoihin" rakkaustarinoihin. Mä tykkään ihan täböillä Titanicista, mutta sen lisäksi mä rakastan sitä Ylpeys ja Ennakkoluulo - telkkarisarjaa, joka meillä on himassa DVD:llä.  Myös Sissi-elokuvat ovat ihania! Niille jotka eivät tiedä, ne kertovat sissistä, joka oli aikoinaan Itävalta-Unkarin keisarinna. Kannattaa katsoa, aivan ihania elokuvia nämä kaikki!

 Tämmöset kuvat tuli tossa räpsästyä eilen!

Nyt mä taidan ruveta oikeasti potemaan tätä mun ikävää flunssaa ja lukemaan enkkua!

P.S. Suosittelen ehkä kummiskin hommaamaan ihan oikean ohjeen marenkien valmistamiseen ton mun oman sijaan!

16.11

Tänään tuli siis vedettyä Kvanttien kanssa kauden pohjimmaisin pistesaldo. Me "sovittiin", että kukaan ei kilju, jos tulee alle 18 pistettä. Oli aika todennäköistä jo siinä vaiheessa, että kukaan meistä ei taida päästä ääntään käyttämään...

Lopputulos oli, että melkein koko joukkue nauroi meidän surkeille pisteillemme. Eipä mennyt tällä kertaa ihan putkeen.

Se fiilis oli siis siinä just tällainen.... Ei voi paremmin kuvailla! 

No, siis meillähän nyt on muutenkin ollut aika hajanainen kevät Kvanttien kanssa. Me ollaan voitettu kahdet peräkkäiset SM-kisat 12-14 vuotiaiden sarjassa 2011 syksyllä ja keväällä, ja nyt ollaan menty vauhdilla alaspäin, kun olikin vastassa uusi sarja! 

Eli siis joka tapauksessa kauden ensimmäiset "kauhunhetket" koettiin, kun meidän kisamusiikki päätettiin vaihtaa huhtikuussa viikkoa ennen alueringin leiriä. Se alkuperäinen ohjelmakin oli saatu juuri vasta valmiiksi, ja sitäkin oli ruvettu tekemään vasta tammikuun puolivälissä. Koko ohjelma siis muuttui. 

Sitten piti rakentaa uusi ohjelma, joka myös muuttui kokonaan muutamaan otteeseen. 

Tämän jälkeen uuden ohjelman uusimman version loppu muutettiin 2-3 kertaa ennen ensimmäisiä kisoja. 

Sen jälkeen ohjelman loppu on muuttunut ennen jokaista kisaa erikseen, paikkoja on jouduttu venkslaamaan monista eri syistä ja kaikilla on ollut pää enemmän tai vähemmän sekaisin. Yksi joukkuelaisistamme on ollut 6 viikkoa putkeen kipeänä ja maannut vain sängyn pohjalla pääsemättä edes kouluun. Toisella oli selässä jonkinlainen vamma, ja piti pitää kahden viikon liikuntatauko. 

Mä itse olin koko viime syksyn sivussa, ja sain alkaa vasta tammikuun lopuilla treenailemaan, koska mulla oli jalassa rasitusmurtuma. 

Tämän lisäksi melkein kaikilla joukkuelaisilla on ollut toisinaan riparitapaamisia, joita on sitten venkslailtu puolin ja toisin. Loput ovat tietysti joutuneet niska limassa lukemaan valtakunnallisiin kokeisiin ja tekemään viimeisiä koulujuttuja ennen peruskoulun loppumista. 

Meillä on siis ollut vähän hajanainen kevät, mutta hyvin ollaan siitä huolimatta jaksettu ja harkoissa ollaan tsempattu!

Kisojen jälkeen tulin sitten kotiin, yritin kiskoa TODELLA tiukasti luomissa kiinni olleet tekoripset irti, pesin kasvot ja hiukset, sekä vaihdoin päälle rennommat vaatteet. Sitten sipaisin suihkunraikkaisiin kasvoihini vähän puuteria ja ripsaria ripsiin, letitin hiukset (näytin ihan Saimi Hoyerin ja Peppi Pitkätossun sekotukselta, kun ei ollu oikeesti kunnon kulmakarvoja, koska ne ovat niin vaaleat, sekä letit päässä).

Sitten lähdin laahustamaan Janille räntäsateen saattelemana. Ah, miten ihastuttava kevät!

Me sitten oltiin Janilla ja kateltiin telkkaria, makoiltiin ja litkittiin kokista. Oli kiva viettää aikaa senkin höpsykän kanssa taas, kun näen sen seuraavan kerran kunnolla vasta ens viikon jälkeisellä viikolla. 

Mutta nyt pitääkin mennä, 

Laske hiuksesi alas, tähkäpää...

Mun on tässä nyt pitänyt koko viikon ajan tehdä tänne videopostaus, mutta sitten en yksinkertaisesti ole kokeiden, projektien ja treenien keskeltä millään ehtinyt. 

Elikkä... 

Mun piti alunperin olla tänään Janin kanssa (koska eilen tuli 6 kk täyteen, hih), mutta sitten tuli yhtäkkiä sellainen pieni yllätys, että lähdettiinkin äidin ja Nellin kanssa stadiin.

Tarkoituksena oli ostaa mulle konffismekko ja -kengät, sekä Nellille juhlamekko. 

Tuhansia vuosia kun oltiin siellä ensin juostu, löytämättä mitään muuta kuin yhden koivunlehtimekon (näytti siis mun mielestä ihan koivunlehdiltä väriltään ja lerpukkeiltaan), alkoi epätoivo olla aluillaan. Sitten äidin kanssa kierrellessä löytyi loppujen lopuksi mekko, joka sitten vähän omaksi yllätykseksikin olikin aika ihana ja persoonallinen.

 Ilme..... ;) 

Vero Moda

 Vero Moda

Vila

Tässä näitä mun epätoivoisia yrityksiä sinne konffikseen mekkovalinnoiksi. Mun mielestä ton ekan mekon hameosa oli tosi kiva, mutta yläosa ei niinkään. Jakkua suunnittelin mekon päälle, jos mekko olisi ollut väriltään esim. valkoinen. Toi viimeisin mekko oli mun mielestä tosi kiva, mutta vähän liian rento kuitenkin rippijuhliin. 

 Tää on nyt sitten se mekko (ja kengät), joka valittiin. Aika räikeä mekko, mutta se sopii mulle kuin hanska käteen. Taikasana sen valinnassa oli hiusten avaaminen sykeröltä. Kun siis mun oranssit kutrit olivat laskeutuneet, mekko alkoi vasta näyttää tyylikkäältä (kun se ensin näytti joltakin aivan muulta). Jännittää kyllä vähän, että mitä sen alban alta sitten kuultaa läpi. Toi mekko näyttää ilman tuota vyötä aika laatikolta, joten me päätettiin ostaa myös tuo vyö mukaan asukokonaisuuteen. Kuvassa ei muutenkaan ole kaikista eniten edukseen...

Mekko ja vyö Motivi

 Värit ovat näissä kuvissa vähän laimeat, koska mun oikean kameran akku lopahti ja oli otettava kuvat kännykkäkameralla. 

Mekon hyviä puolia ovat myös se, että se sopii rippijuhliin hyvin muodoltaan. Helma näyttää tuossa ylemmässä kuvassa tosi pitkältä, mutta oikeasti se ulottuu vain polven yläpuolelle asti. 

Hankalinta oli nimittäin löytää yhteinen sävel äitsykän kanssa...

Nää kengät on mun kautta aikojen supersuosikit, rakastan tuota kukkakuosia! 

Vagabond

Mullahan on tosiaan konfirmaatio vasta heinäkuussa, mutta oon kyllä ihan iloinen, että hankittiin nämäkin kuteet jo nyt!

Shoppailun jälkeen me käytiin äidin kanssa nepalilaisessa ravintolassa syömässä (Nelli oli treeneissä). Mun mielestä oli tosi mukavaa saada viettää aikaa välillä äidinkin kanssa! 

Nyt pitää alkaa lopetella, koska huomenna on kisat Hyvinkäällä, ja pitäisi sinne sitten lähteä ainakin kohtuullisen virkeänä! Toivottakaa onnea.... 

Tää oli vähän tällainen kiireessä väännetty pikapostaus, toivottavasti ei haittaa...

T-i-t-a-n-i-c!

Meillä oli Saran kanssa tosi kiva ilta/yö/aamu, kun oltiin katsomassa Titanic! Tosin me ei saatu meidän lemppari leffasapuskaa: Ben&Jerry's jätskiä, koska kaupat olivat pitkäperjantain takia kiinni. 

Mä en yleensä itke leffoissa, ja ajattelin, että kyllä mä tästäkin itkemättä selviän. Muutamissa kohdissa mä olinkin selkeästi ihan väärissä tunnelmissa (ainakin Saran mielestä), kun hekottelin siellä muutamille jutuille. Loppujen lopuksi mä ja Sara kuitenkin pillitettiin varmaan koko viimeinen puoli tuntia leffasta, ja sen jälkeen mulla oli poskissa sellaiset ihanat hitusen normaalia vaaleammat raidat...

 

Mä näytin noi lasit päässä niin kamalalta, että piti laittaa tolleen tyylikkäästi ylös! 

Täytyy kyllä sanoa, että toi Titanic on nyt yksi mun lempparileffoista. Kuka nyt siis ei haluaisi sellasta jätkää kuin Jack/Leonardo DiCaprio?

Ja Kate Winsletistäkin sen verran, että katsokaapa sen naisen huulia kyseisessä leffassa! Mun maun mukaan aika täydelliset...

Ja sitten "muutama" kuva itestäni vielä loppuun :P 

Mä ja Nelli :)