Yrittäminen

Me seisottiin mun joukkueen kanssa valmiina astelemaan kisamatolle ja kaikkia jännitti tuleva suoritus aikasta paljon. Se suoritus lähti ihan hyvin, mutta sitten musiikki katkesi. Tuomarit huusivat, että alusta. Sama juttu lähti sitten uudestaan alkuasennosta maton vasemmasta kulmasta. Kaikilla taisi kuitenkin olla pasmat enemmän tai vähemmän sekaisin, ja se fiilis oli kadonnut (tosin tilalla oli hitunen taistelutahtoa). Ohjelmassa sattui muutama moka ja se sisälsi jonkin verran haparointia, mutta samaa tunnetta saatiin vähän loppua kohden mukaan. Uusi yritys oli ihan hyvä, mutta ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin edellinen. Eikä sekään olisi ollut tarpeeksi. 

No, meidän pisteet olivat sitten 17.85 (jos joku tietää jotakin joukkuevoimistelun 14-16 kilpasarjan pisteistä) - loppujen lopuksi kekkuloitiin viidennellä sijalla, ihan kuten aikaisemmissakin kisoissa. Joku siinä nyt mättää.
        Mä olen valmis treenaamaan enemmän ja yrittämään enemmän, niinkuin kaikki muutkin mun joukkelaiset. Pitää yrittää vielä enemmän ja treenata lisää. Mun mielestä kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että uskoo itseensä. Lannistavinta on, kun joku ei usko. Tuloksia saa kun jaksaa yrittää ja treenata lisää.  Eli kun jaksaa uskoa. Rakas joukkue, kyllä me vielä noustaan! ;)

Tän tapasen tatuoinnin mä aion hankkia sitten joskus!

 Hyvää palmusunnuntaita kaikille!

P.S. Se mun upea idea kunnollisesta TET-postauksesta valui hiekkaan. En nyt yksinkertaisesti ehtinyt tehdä sitä, ja nyt en myöskään ehdi. Seuraavan kerran palailen ensi viikolla kun kiireiltäni ehdin!